maanantai 14. marraskuuta 2016

Kun ei osaa askarrella


Ai että, kaikki muut tekee niin hienoja käsitöitä. Kilauttelee puikkoja pari kertaa ja saa aikaan villasukan - kettukarkein tai vähintään raidoin koreisteltuna. Tai virkkailee maton vanhoista kalsareista. Vääntää himmelin omassa pihassa kasvatetuista oljista...tai pilleistä, tai miten vaan. Joka tapauksessa. Tosta noin vaan!

Siinä niitä muiden luomuksisa ihaillessa saattaa syntyä harha omista kyvyistään ja jopa pienoinen innostus. Minä haluan myös! Kyllä kai minäkin osaan!

No en osaa.

Olen tehnyt monet villasukat. Mutta en yhdellekään niistä paria. Se helvetin kantapää tappaa fiiliksen. Tai oikeastaan fiiliksen tappaa se pari, eli toinen villasukka. Ei voi riittää intoa enää tehdä toistakin sukkaa. Huh huh! Nostan kyllä hattua teille kaikille villasukkaparin kutoneille tyypeille. Hyvä te.

Nyt tässä syksyllä näin supersöpön ohjeen lasten lapasiin Mutturalla-blogissa (en ymmärrä, miksi kidutan itseäni seuraamalla näitä upeita luovien ihmisten käsityöblogeja!). Ajattelin, että teen ensin harjoituskappaleena ihan tavalliset lapaset ilman eläinkuviointia Aavalle. Koska lapasissahan ei ole kantapäätä. Sitten kun saan hyvän flown päälle lapasten kanssa, askartelen koko suvun lapsille suloiset eläinlapaset. Ihan kuin Mutturalla. Paitsi kun että en tee. Lapasiin tulee se helvetin peukalo. Siihen tyssäs se projekti. Nyt on tehtynä niistä harhoituslapasista toinen ja sekin ilman peukaloa. Enempää ei tule koskaan valmistumaan. Se on aivan varma.



No mites sitten sytykeruusut. Nuo näppärät ja kauniit kananmunakennoista värkätyt ruususet, jotka kastetaan parafiiniin. Niillä saa syttymään takan ja ulkona nuotion. Kuinka romanttista! Aivan näen ystäväni talvisella nuotiolla kaakaomuki kädessä. He ovat tuikanneet tulet hangelle joululahjaksi antamallani sytykeruusulla. Tuosta noin vain. Suut kääntyvät vienoon hymyyn ja he ajattelevat minusta vain kauniita ajatuksia - kaska annoinhan minä heille tuon näppärän sytykeruusun, jonka ansiosta talvinen metsäretki tuli täydelliseksi. Kaakao höyryää.

Sytykeruusuja varten on kerätty kananmunakennoja puolitoista vuotta. Puoli vuottakin olisi riittänyt, mutta viime jouluksi en saanut itseäni aktivoitumaan askartelun pariin. Nyt oli pakko ryhtyä, koska kerätyt kananmunakennot alkoivat viedä uhkaavasti elintilaa meidän perheen muilta jäseniltä. Oli vain tartuttava toimeen. Yhtenä iltana siis revin kennoja ja muotoilin niistä ruusuja. Lapset innostuivat myös. Tulivat "auttamaan". Mulla alkoi verenpaineet nousta ja luulin sen johtuvan askartelevista lapsista. Mutta kyllä se tuskanhiki johtui oikeasti niistä ruusuista. Lapset nimittäin siirtyivät lopulta omiin leikkeihinsä ja mä jäin askartelemaan yksikseni. Olo oli aivan yhtä tukala. Mietin siinä, mitä on se puhe käsillä tekemisen terapeuttisesta vaikutuksesta. Ehkä joku urbaani legenda?

Kun sitten lopulta sain pyöriteltyä ison vadillisen sytykeruusuja, jäi homma odottelemaan viimeistelyä. Eli sitä parafiiniin dippaamista. Katsoin aiheesta parit videot youtubesta. En ollut varma, voiko parafiinin sulattaa samalla kattilalla, jolla keitellään ruokaa. Muuta meillä ei ole. Ollaan niin huonosti varustauduttu, että meillä ei ole askartelukattilaa. Sitten en ollut varma, riittäkö ne kynttilänpätkät, jotka olin askartelua varten säästänyt. Minä jäin odottamaan vastauksia. Ruusut jäivät odottamaan askartelijaa. Elle-kissa kävi pemottamassa ruusut vadista lattialle. Sinne meni pirin pärin. Mies ahdistui lattialle räjähtäneistä ruusuista.

Poltin ne kaikki keskeneräiset sytykeruusut takassa. Kuinka helpottavaa! Voin kuvitella, miltä niistä naisista tuntui, jotka polttivat rintaliivinsä 70-luvulla.

Olen vapaa askartelusta!

Tehkää te, jotka osaatte. Mä olen hyvä ostamaan muiden tekemiä käsitöitä :)



[Share to Pinterest]

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Palosaaren Kirppiksellä pöytä 120




Syyssiivous ja kaappien pengastaminen jatkuu. Mulla on Palosaaren kirppiksellä pöytä nro 120, johon vein tänään täydennystä. Tällä kertaa pusseissa oli paljon syys- ja talvivaatetta lapsille, muun muassa Polarn o. Pyretin merinovillakerrasto, fleecetakki ja pipo. Myyntiin lähti myös viime keväänä hankitut tyttöjen välikausilenkkarit ja mun kesäinen Adidaksen Super Star hutiostos (sopivasti huomasin heti viikon käytön jälkeen kenkien olevan kaksi kokoa liian isot! :D). Niin ja olihan kuormassa iki-ihana Tintun peikkohaalarikin ❤︎ Aivan sydäntä särki pakkailla näitä muutamia rakkaiksi tulleita lastenvaatteita pois. Mutta luotan, että ne pääsevät hyvään kotiin jonkun ihanan lapsen iloksi!

Mulla on Palosaaren Kirppikselle diili, jonka mukaan he hinnoittelevat ja myyvät kippistavarani ja saavat siitä hyvästä korvaukseksi osuuden toteutuneesta myynnistä. Aivan loistavaa! Sopii hyvin tähän kiireiseen arkeen, jossa jo tavaroiden kaapeista kaivaminen tuntuu haastavalta. Hinnoittelussakin tällainen amatööri karahtaa helposti karille. Vanhoille tavaroilleen saattaa laskea tunnearvoa todellisen arvon lisäksi ja siten hinnoittelussa menee yli markkina-arvon.

Hyllyssä 120 on nyt jo kovasti ostettavaa ja nämä tänään viedytkin tulevat varmasti pikimmiten myyntiin. Menehän siis katsomaan, olisiko siellä jotain sinulle sopivaa!

Mun pöydässä on pääasiassa lastenvaatetta, mutta myöskin hyväkuntoisia (jopa uusia) naisten vaatteita kokoa S-L, sekä jotain kodin tavaraa kuten purkkia ja purnukkaa sekä pari hajuvettä.

Suloista sunnuntai-iltaa ja hyvää alkavaa viikkoa ❤︎

Tänään ollaan ehditty kirppistelyn lisäksi syödä hidasta lounasta mun vanhempien luona, pestä pyykkiä ja käydä ulkoilemassa Pokemonien kanssa :D 

[Share to Pinterest]

lauantai 8. lokakuuta 2016

Lauantai on mun lemppari!





Perjantai on ollut kautta aikain päivistä parhain. Lapsena se oli mun karkkipäivä ja nyt aikuisena perjantai on ollut ihanasti täynnä odotusta, jota alkava viikonloppu on lupaillut. Lauantai on ollut monesti siivoamista ja muuta suorittamista. Sunnuntaina onkin jo haikeus viikonlopun loppumisesta.

Vaan nyt on lauantai kiilannut perjantain ohi! Lauantaipäivistä on tullut ihanan leppoisia, koska meillä ei enään siivota lauantaisin. Lauantait alkaa täydellisesti hitaan aamupalan jälkeen baletilla. Ensin mun balettitunti ja sen jälkeen Aavan baletti, jonka aikana mulla on vielä kehonhuoltotunti Kipinällä. Tulee kyllä niin hyvä mieli ja hikinen kroppa. Tanssin tuoma ilo kantaa pitkälle! ...ehkä johonkin tiistai-iltaan asti :D ❤︎

Lauantain iltapäivät menee monesti rennosti omalla painollaan. Ehdin kerrankin käydä suihkussa oikein nautiskellen (arkena suihkuttelen aamuisin sillä aikaa, kun lapset jo pukevat ulkovaatteita!). Hellin ihoa kuorinnalla ja kosteuttavalla voiteella. Nypertelen pois ei-toivottuja ihokarvoja ja levitän kasvoille naamion. Otan ilon irti joutilaisuudesta.

Tänään lapset toi mulle kauniin kimpun kukkia tullessaan sisälle. Miten meitä hellitäänkään ihanan kuulailla syyspäivillä! Tässä kohtaa vuotta yleensä jo hautaudutaan hyvää vauhtia alakuloon ja surkeuteen. Vaan nyt paistelee upeasti aurinko ja ulkoilukin on oikeasti mukavaa.

Iltapäivällä tulikin reippailtua kiva pieni palauttava lenkki. Sen jälkeen juotiin oluet ja limut naapureiden kanssa terassilla. Meidän kulmilla kesä vaan jatkuu ja jatkuu :D Olutta terassilla toisten naapureiden kanssa, sillä aikaa kun toinen naapuri lähti pihastaan ajelemaan avoautollaan - pipo päässä tosin, mutta kuitenkin! :D

Ihana lokakuu! Ihana lauantai!


[Share to Pinterest]